Junamatkalla kohti Espoota taas vaihteeksi. Entinen tyttöystävä alkoi pyytämään mua takaisin, vaikka sanoin että olen varmaan muuttamassa Oulun suuntaan, toisinsanoen Raaheen. Ensi viikonloppuna täytyy kotoa hakea verokortti ja Kelan kuntoutustukipäätös, laittaa ne Raaheen mahdolliselle tulevalle vuokranantajalle ja pistää peukut pystyyn. Sen jälkeen ei tarvitsisi kovinkaan usein vaivautua pääkaupunkiseudulle, mikä on onni, koska ahdistun vaan siellä. Liikaa ahdistavia muistoja, liikaa epäonnistumisia, liikaa kaikkea negatiivista. Ei pää kestä. Koulu olis Espoossa, mut sielläkään jaksa käydä ku ei siel oo mitään semmoista mistä diggaisin. Olishan se tietysti mukava saada ammatti IT-alalta, mut se on niin ärsyttävä siinä mielessä, et ensin istuu tietokoneella 8h töissä, sen jälkeen vielä kotona istuu koneella kun ei satu olemaan muuta elämää. Jos saisin elämäni järjestykseen, kaikki olis hyvin, mut ei se onnistu ainakaan pääkaupunkiseudulla. Tarvitsen tilaa ajatella, ja sitä pääkaupunkiseutu ei tarjoa.