Perhana. Pitäisi nukkua, että jaksaa olla koulussa. Pitäisi kait keskeyttää opiskelu, mutta turhaa se on näin lähellä työssäoppimisjaksoa, jonka jälkeen ei tarvitse palata koululle kuin hakemaan opintokortti. Muutenkaan en ole jaksanut koulussa viihtyä, osittain siksi että nukun pitkälle iltapäivään, osittain taas siksi ettei yksinkertaisesti kiinnosta. Opettaja väläytti toissa Perjantaina, että jos keskeyttäisin opinnot. Tässä vaiheessa se olisi sama kuin pyytäisi pidennettyä kesälomaa. Viikonloppu meni alkoholia kuluttaessa, ja tulipahan tuhottua vuorokausirytmikin taas vaihteeksi, paitsi että se ei ole ollut enää pitkään aikaan sieltä säännöllisimmästä päästä. Toisaalta voisin vaihtaa alaa, ja pysyä samassa koulussa, mutta en tiedä mille linjalle sitä hakisi. Merkonomiksi? Muusikoksi? Toimitilahuoltajaksi? Lähihoitajaksi? Liikaa vaihtoehtoja, liikaa aloja jotka ei kiinnosta paskan vertaa, että niitä jaksaisi opiskella. En tiedä johtuuko se tästä masennuksesta vai mistä, mutta juuri tällä hetkellä haluan vain olla. En halua miettiä koulua, haluan vaan löytää tien ulos masennuksestani. Vielä sitä ei ole löytynyt, ja tällä pessimistisellä, jopa ärsyttävän pahalla "ihan sama, ei kiinnosta" -asenteella sitä ei tulla koskaan löytämään. Ei siinä terapiat auta, ei lääkkeet eikä muutkaan. Aargh...