...Niin ainakin siitä, miten meidän koululla hoidetaan asioita. Kävin Perjantaina koulun asuntolassa moikkaamassa kavereita, ja siellä sitten odotti opiskelujen keskeytyslappunen. Ei ollu ihan mistään mukavimmasta päästä se yllätys. Ja alunperin oli puhetta että opiskeluni keskeytettäisiin verkostopalaverin jälkeen. Tai ainakin tällaisen käsityksen sain. Mutta miten kävikään, ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta, koulun terveydenhoitaja oli sitten antanut asuntolan ohjaajille opiskelujen keskeytyslapun, joka minun sitten piti allekirjoittaa. Ei siinä tilanteessa ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin allekirjoittaa se. Olen kyllä pettynyt, se on selvää. Juuri tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en ole palaamassa tuonne, kun itse jouduin kokemaan koulun tyylin hoitaa tällaisia asioita.

Toissapäivänä koulun psykologi ja terveydenhoitaja sitten päätti et mun täytyy alkaa käymään psykiatrilla, ja käyttämään taas mielialalääkkeitä. Hmph. Vakava masennus - yksi helkkarin paperilappunenko sen kertoo? Samantyyppisiä testejä on internet (IRC-galleria, Facebook yms.) täynnä. Ja tietenkin jouduin sairauslomalle, ja varmaankin edessä on opiskelujen keskeytys. Että joo, ollaan tässä sitten kotona isin ja äidin hellässä huomassa siihen asti JOS jaksaa mennä taas kouluun. Hyvää loppuelämää sitten vaan meikäläiselle.

Olen päättänyt, etten ihastu  keneenkään. En vain halua tuottaa itselleni ja muille sitä mielipahaa, mitä olen jokaiselle kumppanilleni tuottanut. Helppohan se oli päättää viime kerran jälkeen, että seuraavalla kerralla teen kaiken (viitaten siihen, että aikaisemmin olen tehnyt jotain väärin) oikein. Mutta silti ihastuin. Tällä kertaa varattuun naishenkilöön. Ja pohjoisessa odottaa eräskin naishenkilö, että muuttaisin Raaheen. Toisaalta, jos löytäisin täältä etelästä itselleni seurustelukumppanin, voisin jopa harkita jättäväni Raaheen muuton väliin. Samalla voisin harkita jopa alkoholin ja tupakan jättämistä taakse, jos mahdollinen seurustelukumppani olisi täysin raitis. Mutta en usko, että tulen löytämään seurustelukumppania ennen kuin muutan Raaheen. Todennäköisyys tuon asian tiimoilta on pieni kuin linnunpoikanen. Mutta kuten joku viisas on joskus aikoinaan sanonut, "aina ei voi voittaa" johon voisin vielä lisätä, "mutta ei myöskään voi hävitä"

 Nyt on taas niitä hetkiä, jolloin voisi toivoa, että kaikki olisi paremmin. En tiedä sitten, että onko se vaan sitä, etten osaa suhtautua elämään positiivisesti. Näen kaiken negatiivisena, menneisyyden, nykyisyyden ja etenkin tulevaisuuden. En kuitenkaan halua pilata mahdollisuuksiani selviytyä tästä masennuksesta, mutta en näe syytä hakea apua, koska minulla ei ole mitään saavutettavaa elämässäni. Ei ole mitään, minkä takia haluaisin olla onnellinen, eikä myöskään ole ketään, jonka takia tekisin ylipäätänsä yhtään mitään parantaakseni elämääni. Kuitenkin kaikki aina sanoo, että pitäis tehä jotain ettei kaikki olis niin huonosti. Millä helvetin motivaatiolla minä sen teen? Rukoilen tältä niinsanotulta jumalalta voimia jatkaa elämää? Ei kiitos. En usko jumalaan. Uskon korkeampaan voimaan joka ohjaa meidän elämäämme haluamaansa suuntaan. Tämä korkeampi voima on myös päättänyt että minun elämäni menee päin helvettiä. Siinä vaiheessa, kun tämä korkeampi voima päättää, että olen kärsinyt tarpeeksi ja haluaa, että elämässäni on jotain muutakin täytettä kuin tietokone, pleikkari ja musiikki, elämäni menee vihdoinkin raiteilleen. Ainakin toivottavasti. Siihen mennessä tosin olen varmaan jo kerennyt alkoholisoitua, velkaantua ja menettää viimeisetkin kaverini sekä monta mahdollisuutta olla onnellinen. Toivon mukaan saan Raahesta kämpän ja onnistun edes jollain tapaa siellä nousta jaloilleni. Ehkä sieltä löytyy onni, tai sitten ei. Sitä ei voi tietää. Kuten ei myöskään sitä, että meneekö siellä kaikki ihan vituiksi, mikä saattaa olla todennäköisempää, koska kaikki on jo mennyt vituiksi täällä.

Ajattelin sitten kokeilla mobiilisivustoa. Hienolta näyttää, ja toimivuus on hyvä. Tähän lopetan tältä erää.