Olen turhautunut. Moni varmaan kysyy että mihin olen turhautunut. Vastaus on yksinkertainen; Elämääni. Mitään reittiä elämän parantamiseen ei löydy. Terapia EHKÄ auttaa, ainoa ongelma vain on, että se on iso ehkä. Sen toimimiseen ei ole mitään 100% varmuutta. Kuten otsikossa lukee, turhautuminen on osa itsetuhoa. Kuinka moni muusikko on elämänsä aikana turhautunut, ja joutunut lopulta siihen pisteeseen, että on tappanut itsensä? Aika moni. Itseänikin osaksi turhauttaa se, etten pääse musikaalisesti oikeuksiini. Seitsemän pitkää vuotta olen soittanut rumpuja, kunnes se loppui kuin seinään sen takia, että lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Enkä myöskään ole löytänyt samanlaisia ihmisiä, joiden kanssa voisi perustaa bändin. Itse haluaisin soittaa kaikenlaisia mahdollisia musiikkityylejä sekaisin, mutta tähän mennessä olen soittanut lähinnä sellaista musaa, josta en itse oikeastaan diggaa. Maailmassa on liikaa musiikkia. Ja minulla liikaa visioita. Perhana.